Koronavirus on onnistunut lomauttamaan, eristämään ja rajoittamaan ihmisiä aivan uskomattomilla tavoilla. Tietenkin se meni vaikuttamaan myös meidän häihimme.
Tähän postaukseen olen avannut niitä tunteita ja ajatuksia, joita pahentuneen koronatilanteen epävarmuus on tuonut. Kyse ei ole yksinkertaisesta päätöksestä juhlien perumisesta ja pienestä harmituksesta, vaan paljon monimutkaisemmista kysymyksistä ja tunteista.
Mikään ei ole varmaa
Rajoittavatko koronarajoitukset juhlimista? Entä ”pelkät suositukset”, kuinka tarkkaan niitä pitäisi noudattaa? Kuinka aikaisin päätöksiä uskaltaa tehdä, kun rajoituksia annetaan vain kolmeksi viikoksi kerrallaan? Eletäänkö toivossa vielä pieni hetki, vai olisiko kiva jo päästää tästä raastavasta epävarmuudesta irti? Voisikohan jossain toisessa maakunnassa, jossa yksityistilaisuudet ovat sallittuja, pitää häät näin nopealla varoitusajalla?
Meille oli selkeää alusta asti, että menemme joka tapauksessa naimisiin asettamanamme hääpäivänä 19.2., sillä avioliitto on meille juhlia tärkeämpää, ja haluamme jo kovasti päästä naimisiin.
Mutta entä vihkiminen, kutsutaanko vain ydinperheet? Olisiko myös muutama muu henkilö, joiden läsnäolo olisi niin tärkeää, että heidät halutaan mukaan rajoituksista huolimatta? Kuinka monta ”tosi tärkeää ihmistä” on liikaa, ja missä vetää raja?
Mennäänkö vihkimisen jälkeen porukalla syömään? Ovatkohan ravintolat edes auki? Tai menevätkö ne niin aikaisin kiinni, että vihkimistäkin pitäisi aikaistaa? Kun laittautumiseen menee jo neljä tuntia aikaa, niin kuinka aikaisin sitä voi edes pitää vihkimistä, jottei ihan viideltä tarvitsisi herätä?
Valokuvat pitäisi ehdottomasti ottaa muistoksi, mutta missä ottaa kuvat, kun alkuperäinen suunnitelma ottaa ne kauniissa juhlapaikassamme ei nyt toimikaan? Ulkonakin saisi upeita kuvia, mutta siellä taitaa olla liian kylmä pitkälle kuvaussessiolle. Miten kuvausjärjestelyt onnistuvat kirkolla tai muussa tilassa? Missä välissä ne kuvat otetaan, kun on ravintolarajoitusten takia tiukka aikataulu jo valmiiksi?
Pidetäänkö hääjuhlat myöhemmin? Jaksaako sitä pitkittää stressiä tai uskaltaako sitä ottaa stressiä, että sydän särkyisi, jos juhlat peruttaisiin uudestaan? Konseptia varmaan pitäisi muuttaa, jos juhlat olisivatkin talvijuhlien sijaan kesäiset? Kutsutaanko kaikki samat vieraat, minkä verran jaksetaan panostaa?
Miten kommunikoidaan asiasta vieraille mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi? Entä meitä häissä auttavat ammattilaiset, miten kohdella heitä mahdollisimman reilusti ja oikeudenmukaisesti, jos suunnitelmat muuttuvat? Mitä peruutusehtoja tilatuilla palveluilla on? Entä ulkomailta tulevat vieraat, miten pitää heidät ajan tasalla tästä kaikesta?
Entä jos joku meille häissä tärkeä henkilö sairastuu? Entä jos itse sairastumme koronaan, emmekä pääsekään naimisiin? Entä jos häämatka peruuntuu?
Positiivisuus ärsyttää, tuntuu ettei kukaan ymmärrä
Jotkut ystävät ovat yrittäneet pysyä positiivisina, ja hyvien puolien näkeminen onkin tärkeää. ”Kyllähän te voitte ne juhlat myöhemminkin järjestää” tai ”Älä murehdi, kyllä se vihkiminen voi silti olla hieno, vaikka ei olisikaan juhlia” kommentit eivät kuitenkaan näe tätä koko kokonaisuutta ja tunteiden kirjoa.
Kaikilla tuntuu myös olevan omia mielipiteitä siitä, miten meidän kuuluisi tässä tilanteessa toimia sekä omia näkemyksiä siitä, millaiseksi tämä koronatilanne kehittyy. On myös raskasta, kun on niin monia ihmisiä, joiden kanssa kommunikoida asiasta, ja vaikka ihmiset eivät tarkoitakaan pahaa, joidenkin suora harmistuksen ilmaiseminen vain synkistää omaa mieltä.
Pointti ei nyt ole siinä, etteivätkö pienet häät voisi olla kivat, vaan siinä, että tällaisessa maailmantilanteessa on äärimmäisen stressaavaa suunnitella tapahtumaa, joka on itselleen maailman tärkein ja johon on nähnyt ihan hirveästi vaivaa jo yli puoli vuotta. Epävarmuus on tutkitustikin vaikea tunne ihmiselle. Olisi helpompaa vain tietää, miten asiat tulevat menemään, ja sitten tottua ajatukseen.
Onneksi ympärillä on myös paljon ihania ihmisiä, jotka ovat tarjonneet tukeaan ja apuaan tässä tilanteessa. Hyvänä esimerkkinä tästä on polttarit, jotka ystäväni järjestivät minulle. Oli aivan ihanaa saada hetkeksi muuta ajateltavaa, viettää aikaa itselleen tärkeimpien ystävien kanssa sekä kokea itsensä erityiseksi. Kaikki tällainen huomioiminen tällä hetkellä merkitsee tällä hetkellä aivan älyttömästi, joten kiitos kaikille, jotka olette sitä tehneet ❤